.
Kuulin kellojen soiton
Kuulin kellojen soiton, niin kauniisti jouluna kaikki kellot löivät lähellä ja kaukana.
Ne soivat ihanasti pyhää joulun sanomaa, rauhaa maan päälle, Jumalan hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan.
Kautta koko maailman kajahti kaikista kellotorneista sulosointuinen, ihana kellonsoitto yli maan,
viestien joulun sanomaa: rauhaa maan päälle, Jumalan hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan.
Jouluaamun tyyneydessä joulun laulut kuuluivat kun päivä nousi ja juhla alkoi,
soittivat kellot sävelmät maan ylle: rauhaa maan päälle, Jumalan hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan.
Ja samalla hetkellä jylisi etelässä, kanuunoiden ja tykkien kirottu musta kita aukeni
ja jyrinä ja kumu peitti alleen kellot soittamasta rauhaa maan päälle, Jumalan hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan.
Niinkuin maa halkeaisi !
Kuin maanjäristys sydänkalliot vavahtelivat, tykit jyrisivät tuskaa ja tuhoa, kadotusta ja kuolemaa.
Enää en kuullut joulun kellojen julistavan rauhaa maan päälle, Jumalan hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan.
Syvästi epätoivoisena painoin pääni alas todeten ankeasti :
Ei ole rauhaa maan päällä, vain viha vallitsee.
Vaikenevat kellot, katoaa laulu joka lupasi rauhaa maan päälle, Jumalan hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan.
Silloin kellot kaikkialla löivät !
Joka kirkontorni kaikui, voimakkaammin, jykevämmin kuin koskaan ennen kellojen äänet soivat!
Kirkkaana ne julistivat: Ei kuollut ole Jumalamme eikä nuku Hän, on vääryys katoava edestä oikeuden.
Nyt soikaa kellot, laulakaa joulun sanomaa: rauhaa maan päälle, Jumalan hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan.
Henry Wadsworth Longfellow 1864
I heard the bells
Lähde
