torstai 5. maaliskuuta 2009

Heber, Reginald (1783-1826) Luojaa kiittää maa

.

Luojaa kiittää maa



Kun kevät puhkee kukkimaan
ja värit loistaa hehkullaan,
ja kesän sateet virvoittaa
saa niittomiestä ahkeraa,
taas talvi jäähän kahlitsee
maan, laaksot virtoineen,
niin kaiken hyvän antajaa
maa kiittää, Luojaa Jumalaa.

Kun linnut herää aamuun maan
ja varjot katoon valo saa,
taas vuorten ylle tuuloset
nuo nukkuneet käy kisaillen,
on juhlaa kulku auringon,
sen kilo kultaa kalliot,
kuu, tähdet taivasradallaan
käy kaikki Luojaa kiittämään.

Vain ihminenkö hiljaa jää
kun kiitostaan soi taivas, maa ?
Sä luonnon kauniin täällä saat,
ja perintös on taivaan maat.
Maan kierto vaikka järkkyköön
ja kulku vuoden horjukoon,
Sun, Herra, valtas vakaa on,
ja kunniasi ääretön.

Käy kerran kevät kadoksiin
ja kesä loppuu varjoihin,
syys katoo, nielee talvi sen,
pois lintu lentää, paeten.
Saa levon viimein tuulet maan
kun taivas seisoo radallaan.
On viime hetki tämän maan,
käy lunastetut kiittämään.

Sua, rakas Vapahtajamme,
Sua ikuisesti kiitämme !

Reginald Heber
When spring unlocks
Lähde