Huom! Tämän virren voi laulaa näillä nuoteilla ja sävelmä kuultavissa täällä
Valo ikuinen
Valo ikuinen,
Herra taivasten,
kirkkauttas aamu hohtaa,
hyvyytesi taasen kohtaan.
Luodut, kaikki maa
kiittää Jumalaa.
Synkkään pimeään
yöhön en mä jää,
aamun koiton sarastukseen
herätä saan päivään uuteen,
valo loistollaan
yön jo karkoittaa.
Voimme aavistaa
voimas valtavan,
Herra, valos taivaallisen,
hallintasi ihmeellisen.
Valo Siionin
olet, Herrani.
Sinun loistosi
nähdä tahtoisin,
vaan en kestä kirkkauttas,
jumalaista valkeuttas
en voi katsoa,
olen sokea.
Suomut silmiltä
Herra irrota !
Laita itse lääkettäsi,
silmäni tee näkeväksi,
ettei väärä tie
kadotukseen vie.
Monta kertaa saan
yössä vaeltaa,
valo sielun miltei sammuu,
synkät varjot päälle kaatuu,
pimeyteen vie
elämäni tie.
Herra valossas
itses kirkasta !
Avaa salat sinetöidyt,
riko peilit vajavaiset,
anna kirkkaus
luonas Herra, uus.
Jos Sä tahdot niin,
Herra, tietäsi
vaellan mä ontuvana
monta aikaa maailmassa,
johda kulkuni
askeleissasi.
Anna sydämeen
halu taivaaseen,
ajan merkit nähdä saanhan,
valmistat mua lopun aikaan,
paina mieleeni:
kaikki päättyvi.
Täällä houkuttaa
turha maailma.
Johda elämäni, Herra,
että pääsen luokses kerran,
enkä rakasta
mitään maallista.
Valitus nyt pois !
Kovan kohtalon
kohtaan mielin vakain, tyynin,
Herra, autat aina hyvin.
Taakka keventyy,
taivas lähestyy.
Majan maallisen
ovet aukenee,
henki liitää taivaan riemuun,
autuaitten luokse saapuu,
Herra, valoosi
ota sieluni.
Katoo pimeys,
yö ja synkeys,
kirkkaus on sanomaton,
loisto ennen näkemätön,
valitsemilleen
Herra antaa sen.
Kasteen liitossa
auta kulkemaan,
yössä kärsit tuskat, vaivat
niitä katson, hylkään maailman,
Sotasankari,
saanhan voittosi.
Viime satamaan
aika kiiruhtaa,
ajan taakse katse kantaa,
Herra uskon, toivon antaa,
katoo maallinen,
alkaa ikuisuus.
Kreivi Nikolaus von Zinzendorf
Morgen-Gedanken
Lähde
